Dostojevski näki ihmisissä pintaa syvemmälle

Venäläinen klassikkokirjailija Fjodor Dostojevski on tunnettu ympäri maailmaa ja hänellä on ollut merkittävä vaikutus romaanin traditioon. Useat hänen teoksistaan ilmestyivät aluksi jatkokertomuksina, jotka huipentuivat aina jakson loppuun. Samalla kirjaan syntyi valmiita lukuja. Dostojevski on käsitellyt teoksissaan ihmismielen eri puolia ja hänen taitonsa oli nähdä jokaisessa ihmisessä eri kerroksia, kukaan ei ollut mustavalkoinen. Erityisesti häntä viehättivät katumuksen ja kärsimyksen teemat, joita hän käsittelee syvällisesti Rikos ja rangaistus -kirjassaan.

Kasvu kirjailijaksi

Dostojevski syntyi Moskovassa vuonna 1821. Hän oli seitsenlapsisen perheen toiseksi vanhin lapsi. Hänen isänsä oli lääkäri ja äiti oli kuuluisasta kauppiassuvusta. Dostojevski sairasti epilepsiaa ja ensimmäisen kohtauksensa hän sai seitsemänvuotiaana. Kun Dostojevski oli 15-vuotias hänen äitinsä kuoli ja isä lähetti hänet ja perheen vanhimman pojan opiskelemaan Pietariin. Dostojevski opiskeli sotakoulussa insinööriksi, mutta kirjoitti samaan aikaan ensimmäistä teostaan. Köyhää väkeä julkaistiin vuonna 1846 ja teoksesta tuli saman tien menestys. Dostojevski jätti sotilaskoulun ja keskittyi kirjoittamiseen. Samana vuonna häneltä ilmestyi seuraava teos Kaksoisolento, mutta sen vastaanotto oli vaisumpi. Dostojevskin yritys elättää itsensä kirjoittamalla osoittautui erittäin hankalaksi. Ensimmäisen teoksen menestyksen myötä Dostojevskia alettiin kutsua erilaisiin illanviettoihin, mutta nopeasti huomattiin, että kirjallisesti lahjakas nuori mies oli sosiaalisesti varsin kömpelö. Samoissa salongeissa viihtyvä Turgenev pilkkasi avoimesti Dostojevskia, mutta Dostojevski sai myöhemmin kostonsa kirjoitettuaan Turgenevin turhamaisen hienostelijan rooliin romaanissaan Riivaajat. Kutsut kuitenkin loppuivat sekä kirjallisen suosion että sosiaalisuuden puutteen vuoksi.

Vuodet vankileirillä ja rahavaikeudet

Dostojevski oli poliittisesti aktiivinen toimija ja sopikin siihen maailmaan salonkeja paremmin. Maan hallinto ei kuitenkaan katsonut hänen toimiaan hyvällä ja vuonna 1849 Dostojevski otettiin vangiksi ja tuomittiin kuolemaan. Viime hetkellä kuolemantuomio muutettiin kuitenkin vankileiriajaksi Siperiassa. Vankileiriltä Dostojevski vapautui vuonna 1854. Surujen aika ei kuitenkaan ollut ohi, sillä vain kymmenen vuotta myöhemmin hänen vaimonsa ja veljensä kuolivat. Tapahtumien musertama Dostojevski ei kyennyt kirjoittamaan ja hänen velkansa kasvoivat vähitellen liian suuriksi. Hän pakeni velkojaan ulkomaille, mutta sortui uhkapeliin ja menetti loputkin rahansa. Rahattomana hän kirjoitti suuren venäläisen lehden päätoimittajalle ja esitteli hänelle ideansa uudesta romaanista saadakseen ennakkona palkkaa. Romaani tulisi kertomaan nuoresta ylioppilaasta, nihilististä, joka kokeilee teoriaansa murhaamalla vanhan mummon. Dostojevskin yllätykseksi idea hyväksyttiin ja hän alkoi kirjoittaa jatkokertomusta lehteen. Kertomuksen nimi oli Rikos ja Rangaistus ja tästä tulikin myöhemmin Dostojevskin kuuluisin romaani. Velkojen kattamiseksi myös seuraava teos oli saatava valmiiksi nopeasti ja Dostojevski palkkasi avukseen nuoren pikakirjoittajan Anna Grigorjevna Snitkinan. Nuoresta naisesta tuli Dostojevskin vaimo ja liitosta onnellinen. Pariskunta muutti yhdessä ulkomaille, vieraillen vain harvoin Venäjällä. Ulkomailla oleskelun aikana Dostojevski sai valmiiksi teoksensa Idiootti ja se ilmestyi vuonna 1868. Samaan aikaan Tolstoin Sota ja Rauha keräsi ylistystä ja Idiootti jäin tämän kohinan jalkoihin. Arvostelijat teilasivat teoksen.

Onnellisemmat vuodet

Viimeisinä vuosinaan Dostojevski oli erittäin tuottelias ja kirjoitti mm. teokset Riivaajat (1872) ja keskeneräiseksi jäänyt Karamazovin veljekset (1880). Karamazovin veljeksiä on kuvailtu Dostojevskin suurimmaksi, vaikeimmaksi, raskaimmaksi ja nerokkaimmaksi teokseksi. Kirjassa tarina alkaa isänmurhasta ja keskittyy sen selvittämiseen, luoden samalla kuvan hankalaluonteisesta tilanomistajasta ja tämän kolmesta pojasta, jotka kaikki vihaavat isäänsä eri tavoin. Kirjasta on tehty myös useita elokuvia ja näytelmiä. Dostojevski oli tuolloin noussut kuuluisuuteen kotimaassaan ja Aleksanteri II kutsui hänet vierailemaan hovissa. Maailmalla Dostojevski saavutti mainetta vasta kuolemansa jälkeen. Hän kuoli Pietarissa 28. tammikuuta vuonna 1881.