L.M. Montgomery ihastuttaa edelleen

Anna-kirjat ovat erottamaton osa omaa nuoruuttani ja kolahtaneet ilmeisesti myös suurelle osalle eri sukupolvien tyttöjä. Kaksi viimeistä osaa, Anna opettajana ja Annan perhe, on suomennettu vasta 2000-luvulla, mutta muista kirjoista on saanut nauttia jo muutaman kymmenen vuotta. Sarjan ensimmäinen kirja, Annan nuoruusvuodet (Anne of Green Gables) ilmestyi englanniksi vuonna 1908, mutta orvoksi jääneen Anna-tytön tarina koskettaa edelleen ja erityisesti ensimmäinen kirja onnistuu säilyttämään erittäin raikkaan otteen läpi tarinan. Annan unelmavuodet (Anne of the Island, 1915) kertoo jo yliopistoikään kasvaneen Annan opiskeluajoista ja kumman tutulta vaikuttavat opiskelija-asuntolan henkilöhahmot myös 2000-luvulla. Jokaisen kirjan osan myötä lukija pääsee syvemmälle Annan elämään, aina lapsuudesta perhe-elämään asti. Anna opettajana ja Annan perhe on kirjoitettu sarjan jatkoksi kustantajan pyynnöstä ja ne ovat muodoltaan episodimaisempia, koostuen lähinnä Annan kirjeistä kotiin ja ystävilleen.

Anna-sarjan luoja Lucy Maud Montgomery (1874-1942) eli loppuelämänsä Torontossa, Kanadassa. Hän kuitenkin syntyi Prinssi Edwardin saarella, Cliftonissa jossa Annankin tarina alkaa. Montgomery äiti kuoli tuberkuloosiin Montgomeryn ollessa ainoastaan kaksivuotias ja lapsi jäi isovanhempiensa hoidettavaksi. L.M. Montgomery oli intohimoinen lukija jo nuorena ja kirjoitti jo varhain myös omia tekstejään. Hän sai ensimmäisen runonsa julkaistua 15-vuotiaana. Paljon samalla tavoin kun Anna Montgomery kouluttautui opettajaksi Dalhousen yliopistossa Halifaxissa ja opetti lapsia Prinssi Edwardin saarella. Opettamisen lisäksi Montgomery työskenteli myös sanomalehdissä. Ensimmäinen Anna-kirja julkaistiin vuonna 1908 jolloin Montgomery oli 34-vuotias. Hän oli joutunut palaamaan Cavendishiin isoäitinsä huonon terveydentilan takia ja näin sai alkunsa Anna-sarja.

Montgomery oli elämässään kihloissa muutaman kerran ennen kuin hän tapasi tulevan aviomiehensä Ewan McDonaldin. Nuori pari kihlautui salassa muilta vuonna 1906 ja meni naimisiin vuonna 1911, kun Montgomeryn isoäiti menehtyi. Montgomery oli tuolloin 36-vuotias. Pastori sai työpaikan Ontariosta ja pariskunta joutui jättämään Montgomerylle rakkaan Prinssi Edwardin saaren taakseen. Pariskunta sai kolme poikaa, joista yksi menehtyi jo syntymävuonnaan. Ewan McDonald sairastui jo avioliiton alkuaikoina vakavaan masennukseen ja tämä vaikutti vahvasti myös Montgomeryyn. Erityisesti 1930-luvun lopulla Montgomery alkoi todella kärsiä uupumuksesta, sillä aviomiehen sairauden lisäksi huolena olivat laman myötä ilmaantuneet taloudelliset ongelmat ja hänen omakin terveytensä oli alkanut reistailla. Montgomery kuoli ennen aviomiestään vuonna 1942 ja kuolinsyyn uskottiin pitkään olleen vakava sydänsairaus. Montgomeryn pojantytär Kate Macdonald Butler kertoi vasta vuonna 2008, että hänen isoäitinsä oli ottanut yliannostuksen lääkkeitä.

Anna-sarjan alku ei ollut helppo, sillä Montgomery ei ollut löytää kustantajaa sarjan ensimmäiselle osalle. Kirja valmistui jo vuonna 1905, mutta kustantajien innostumattomuuden takia hän luovutti julkaisuhaaveistaan ja laittoi kirjan säilöön kolmeksi vuodeksi. Lopulta The Page Company of Boston suostui julkaisemaan kirjan ja Anna-sarja lähti lentoon. Punatukkaisesta, pisamanaamaisesta orpotytöstä tuli kaikkien suosikki ja Anna-kirjat saivat innostuneen vastaanoton. Myöhemmin kirjasarjan kirjoja on käännetty yli 40 kielelle. Anna-sarjan ensimmäinen osa Annan nuoruusvuodet käännettiin ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1920.

Montgomeryn uraan mahtui yli 20 romaanin kirjoittaminen ja kaksi novellikokoelmaa. Anna-sarjan lisäksi Montgomery loi tunnelmaltaan huomattavasti synkemmän nuorten kirjasarjan Pieni runotyttö, joka kertoi toisen orpotytön, Emilian, tarinan. Lisäksi myöhemmin koottiin yhteen Montgomeryn eri lehtiin kirjoittamia novelleja ja ne julkaistiin kymmenenä eri novellikokoelmana aiheen mukaan lajiteltuna. Prinssi Edwardin saarella on paljon turistikohteita, jotka liittyvät joko Anna-sarjaan tai L.M. Montgomeryn elämään. Kirjoista onkin luettavissa paljon Montgomeryn omia lapsuusmuistoja ja osa paikoista on tunnistettavia.