Mestarikirjailija Stephen King jakaa oppejaan muillekin

Mestarikirjailija Stephen King jakaa oppejaan muillekin

Stephen King on kaikkien aikojen menestynein kauhukirjailija ja hänen teoksiaan on myyty jo yli 350 miljoonaa kappaletta. Lisäksi Kingin tuotantoon perustuen on tehty yli sata elokuvaa ja sarjaa. King on kirjoittanut romaanien lisäksi novelleja, pienoisromaaneja, käsikirjoituksia, esseitä ja sarjakuvia.

Bambi oli Kingin ensimmäinen kauhuelokuva

King on nauttinut itsekin pelottavista tarinoista jo lapsesta asti. King kertoo, että ensimmäinen elokuva jonka hän on lapsena nähnyt, oli Bambi. Hän koki tuolloin tarinan erittäin pelottavaksi, sillä Bambi joutuu erilaisiin uhkaaviin tilanteiseen ja elokuvan alussa menettää vielä emonsa. King kertoo kuitenkin samalla nauttineensa tarinasta.

Nykyään King ei omien sanojensa mukaan pelkää oikeastaan mitään, vaan prosessoi pelkonsa kirjoittamalla. Hän kertoo, ettei aktiivisten kirjoitusjaksojen aikana näe edes unia. Sen sijaan kirjoitustauoilla hän näkee paljon unia, joista osa on erittäin kummallisia.

Lapsuus äidin ja veljen kanssa

King kasvoi äitinsä ja vanhemman veljensä kanssa isän jätettyä perheen Stephenin ollessa kaksivuotias. Hän kertoo lapsuutensa olleen tästä huolimatta melko normaali. Lapsena hänellä oli vilkas mielikuvitus ja hän näki toisinaan myös painajaisia. Hän luki innokkaasti EC Comicsin kauhusarjakuvia ja kirjoitti myös itse tarinoita.

Vuonna 1966 King aloitti englannin kielen opinnot Mainen yliopistossa, jossa hän tapasi myös tulevan vaimonsa Tabithan. King ei löytänyt töitä heti yliopiston jälkeen ja köyhä nuori pari asui jonkin aikaa asuntovaunussa. Myöhemmin perheeseen syntyi kolme lasta, tytär Naomi ja pojat Joe ja Owen. Molemmista pojista tuli isänsä jalanjäljissä kirjailijoita. Tosin Joe käyttää isästään erottuakseen kirjailijana nimeä Joe Hill.

Kirjoittamista ja opettamista

Kingin ensimmäinen romaani, Carrie, julkaistiin vuonna 1974. Carrie kertoo koulukiusatusta teinitytöstä, jolla on telekineettisiä kykyjä. Tästä alkoi Kingin ura maailmankuuluna kauhukirjailijana. Lopullisen läpimurtonsa hän teki Hohto-romaanillaan vuonna 1977.

Kirjoittamisen ohella King on toiminut vuodesta 1978 luovan kirjoittamisen opettajana Mainen yliopistossa. Hän on jakanut vinkkejään kirjailijaksi haluaville myös kirjoitusoppaan muodossa. Kirjoittamisesta – muistelma leipätyöstä (2006) on saavuttanutkin suuren suosion.

Luovaa kirjoittamista ja muistelmia

Kingin kirjoitusopas on itseasiassa puoliksi muistelmateos, joka tekee siitä kiinnostavaa luettavaa myös niille, jotka eivät suoraan kuvittele itseään kirjailijanuralle. Kirjassa King muistelee lapsuuttaan, nuoruuttaan, bändiaikojaan, työskentelyään pesulassa, sitä kuinka hän tapasi vaimonsa yliopiston kirjastossa ja sitä, miltä ensimmäinen humala tuntui. Muistelmapätkien välissä hän kutienkin kertoo myös kirjoittamisestaan ja siitä, kuinka suuri palo hänellä on aina kirjoittamista kohtaan ollut.

Luovaa kirjoittamista ja muistelmiaKingin tie kohti päätoimista kirjailijanuraa ei ollut vailla käänteitä ja oppaassa hän kertoo avoimesti esimerkiksi päätoimittajuuksista koulun lehdessä, jotka johtivat lopulta vaikeuksiin, hankalasti sujunutta novellien myyntiä sekä sitä, miten hänen ensimmäinen oikea romaaninsa lopulta syntyi. Tässäkin oli merkittävä rooli hänen vaimollaan, sillä King itse oli käsikirjoitukseensa kyllästyneenä heittänyt koko tarinan jo paperikoriin, josta Tabitha sen myöhemmin löysi.

King jakaa auliisti neuvoja kirjailijaksi aikoville

Kingin kertomukset omasta elämästään käydään läpi leppoisaan sävyyn, mutta kirjoittamisen ohjeissaan hän ottaa selvästi tiukemman sävyn. Hän kannustaa jokaista kirjailijaksi aikovaa ennen kaikkea lukemaan ja kirjoittamaan paljon. Tässä ei Kingin mukaan ole mitään oikotietä. King itse kertoo edelleen lukevansa 70-80 kirjaa vuodessa.

King jakaa auliisti neuvoja kirjailijaksi aikovilleKing kertoo myös varsin yksityiskohtaisesti, mitkä menetelmät ovat auttaneet häntä tuottamaan hyvää tekstiä. Hän paljastaa, minkälaisissa olosuhteissa itse kirjoittaa, suositteleeko hän käsikirjoituksen luettamista ulkopuolisilla vai ei ja kuuluuko Kingin mielestä kirjoittajan hyödyntää oman elämänsä tapahtumia kirjoissaan. Useampia kirjoitusoppaita lukeneille tai jo pidempään kirjoittaneille osa neuvoista on varmasti tuttuja jo entuudestaan, mutta muistuttamisesta ei varmasti ole haittaa.

Oppaan King on aito ja vaatimaton

Kirjoitusoppaaseen tuo tiettyä painoarvoa se, että Kingin teoksia on julkaistu niin valtava määrä vuosien varrella. Hän luultavasti tietää mistä puhuu. King kuitenkin kirjoittaa neuvojaan vilpittömän innostavasti, eikä sorru kerskailemaan omalla menestyksellään. Toki hän varoittaa kirjailijaksi haluavia myös siitä, että ura on vaikea ja ennalta-arvaamaton. Pilvilinnoja ei kannata rakentaa.

Oppaan King on aito ja vaatimaton

Ehkä hieman yllättävä paljastus kirjassa on se, ettei King juurikaan suunnittele kirjojensa juonta etukäteen. Sen sijaan hän heittäytyy tarinan vietäväksi ja keksii uusia käänteitä sen edetessä. King uskoo, että tämän tekniikan myötä tarina pysyy kiinnostavana myös lukijoille. Hän ei murehdi siitä, miten tarina tulee loppumaan, sillä hän ei koe, että kaiken pitäisi muutenkaan olla hallinnassa koko ajan. King muistuttaa, että enemmin tai myöhemmin tarina joka tapauksessa johtaa jonnekin.

Kirjailijan ammatti vaatii omistautumista, rohkeutta ja historian tuntemusta

Miten kirjailijaksi Kingin mukaan sitten tullaan? Nämä selkeät ohjeet teoksesta ainakin on löydettävissä. Mikäli haluat kirjailijaksi, ei silloin tällöin kirjoittaminen riitä. Kirjoittamiselle täytyy omistaa päivässä 4-6 tuntia, jotta siinä kehittyy ja tarina syntyy. Myös kieliopin kanssa on syytä olla tarkkana. Sääntöjä voi rikkoa vasta, kun ne ensin osaa.

King kannustaa kirjoittajia kokeilemaan myös uusia asioita. Ideana on, että jos haluat kehittyä kertojana, sinun täytyy jollain tavalla kasvaa myös ihmisenä ja uudet kokemukset ovat tehokas tapa avartaa mieltä. King muistuttaa, ettet voi kirjoittaa hahmosta, joka tuntee intohimoa esimerkiksi pelaamista tai metsästystä kohtaan, jos et itse tiedä metsästyksestä edes perusteita tai ymmärrä logiikkaa, jolla peli toimii. Jos taas kirjoitat päähenkilöillesi vain itsellesi tuttuja kokemuksia, jää hahmovalikoima melko laihaksi. Kingin innostamana uppouduin muutama kuukausi sitten uudella tarmolla päähenkilöni maailmaan ja aloin keksiä hänelle uusia harrastuksia, kokeilemalla itse erilaisia strategiapelejä ja oppien samalla uutta. Huomasin, että tämä auttoi samalla minua keskittymään kirjoittamiseen, joten päätin tehdä saman uudelleen viime viikolla toisen novellini kanssa ja kokeilin jälleen jotain uutta. Käytännönläheiset ohjeet siis todella toimivat.