Muumit syntyivät sodan aiheuttamasta ahdistuksesta

Tove Jansson (1914-2001) tunnetaan parhaiten Muumien luojana, mutta hänen elämäänsä mahtui paljon muutakin. Hänen vanhempansa olivat taitelijoita, isä kuvanveistäjä Viktor Jansson ja äiti graafikko Signe Hammarsten Jansson. Toven oma intohimo oli maalaaminen ja hän halusikin tulla ennen kaikkea taidemaalariksi.

Taideopintonsa Jansson aloitti 16-vuotiaana Tukholmassa ja jatkoi niitä Helsingissä Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Hän kävi myös maalaamassa toisinaan Pariisissa, jossa hän oleskeli useampia pitkiä jaksoja. Matkojensa kautta Jansson tutustui 1900-luvun ranskalaiseen modernismiin ja vaikutteet näkyvät hänen taiteessaan. Jansson käytti taitavasti väriä ja viivaa. Hänen suurimpana innoituksenaan toimi Henri Matissen koulukunnan tunnetuksi tekemä aistillinen värimaalaus. 1930-luvulla Jansson kiinnostui surrealismista ja koristeellisista fantasiamaisemista, joista näkyy viittauksia myöhemmissä muumikuvituksissa. Jansson korosti maalauksissaan lempeää salaperäisyyttä ja paratiisin omaisuutta, jotka toimivat vastapainona joskus karullekin realismille ja modernismin rationaaliselle luonteelle.

Talvi- ja jatkosota toimivat muumien syntymän innoituksena. Sota sai Janssonin tuntemaan niin syvää masennusta, että hän halusi vastapainoksi kirjoittaa satuja. Sotaa ei päässyt pakoon, joten todellisuuden kauhuille täytyi itse luoda pakopaikka. Myöhemmin Janssonin mielikuvitusmaailmasta, Muumilaaksosta, tuli maailmankuulu. Muumitöiden ohella Jansson jatkoi maalaamista ja ikuisti maisemia mm. Helsingin keskustasta ja rannoilta. Kirjoitus- ja kuvitustöihin kului kuitenkin jatkuvasti enemmän aikaa ja 1950-luvulla muumikirjoilla ja -sarjakuvilla oli jo kymmeniä miljoonia lukijoita. Janssonin kaipuu maalaustelineiden ääreen ei kuitenkaan jättänyt häntä rauhaan. 1960-luvulla Janssonin maalauksissa näkyy sen ajan suosittu tyyli, informalismi. Maisemateokset saivat jäädä. Janssonin 1960-luvun teokset ovat suurelta osin abstrakteja tai asetelmia, joista hän maalasi pelkistyksiä.

Muumihahmoja Jansson alkoi luoda mielikuvituksessaan jo 1930-luvulla ja ensimmäinen muumipiirros ilmestyi ulkohuussin seinälle Janssonien kesäkodissa. Jansson käytti akvarelleissaan muumeja muistuttavia olentoja 1930-luvun alkupuolella. Muumi-nimitys hahmoille tuli Toven enon Einar Hammarstenin ehdottamana. Toven ollessa pieni ja hakiessa omin luvin ruokaa komerosta, hänen enonsa kertoi sisarentyttärelleen pelotukseksi kauhutarinoita ruokakaapissa asuvasta muumipeikosta. Muumien ensimmäiset versiot olivatkin mustia ja punasilmäisiä, eräänlaisia kauhuolentoja. Muumikirjoissa olentojen olemus muuttui valkoiseksi ja lempeäksi, niistä tuli ainoastaan ystävällisiä hahmoja. Ensimmäinen muumikirja ilmestyi vuonna 1945 ja oli nimeltään Muumit ja suuri tuhotulva. Teoksesta julkaistiin uusi painos 50 vuotta myöhemmin ja Jansson kirjoitti siihen uuden esipuheen, jossa hän selitti tuntemuksiaan muumien luomisen aikoihin. Jansson kertoo, että sotatalvena 1939 kuvien piirtäminen tuntui hyödyttömältä ja tarinat alkoivat virrata. Vaikka ensimmäinen muumikirja sai vain yhden arvostelun, oli se positiivinen. Jansson oli innoissaan uudesta aluevaltauksestaan ja alkoi heti kirjoittaa toista kirjaansa. Muumipeikko ja pyrstötähti ilmestyi syksyllä 1946. Myyntiluvut pysyivät edelleen matalina ja kustantamo ei halunnut julkaista enempää muumikirjoja.

Jansson oli kuitenkin innostunut kirjoittamisesta ja jatkoi kolmannen kirjansa parissa. Hän vei sen kilpailevalle kustantajalle ja Taikurin hattu julkaistiin syksyllä 1948. Teos sai ylistäviä arvosteluja Suomessa ja Ruotsissa ja tästä tuli Janssonin kirjallinen läpimurto. Teoksesta tehtiin saman tien käännös englanniksi nimellä Finn Family Moomintroll ja se ilmestyi vuonna 1950.

Muumipeikkoa pidetään Tove Janssonin alter egona ja Muumimamma taas viittaa kirjailijan omaan äitiin. Muumimaailmassa kaikista tärkein arvo on perhekeskeisyys ja toisista välittäminen. Muumitarinat eivät pyri kasvattamaan vaan kertovat enemmänkin pieniä oivalluksia elämästä ja maailman menosta. Muumit elävät boheemia elämää ystävällisessä ympäristössä. Muumitarinoiden synkkä hahmo, kukkulan muotoinen hehkuvasilmäinen Mörkö, on tulkittu pahuuden ja yksinäisyyden, joskus myös melankolian ilmentymäksi. Muumit eivät tuomitse omituisimpiakaan otuksia ja ottavat kaikki lämpimästi vastaan. Tarinoita rakastetaan ja luetaan edelleen ympäri maailmaa.