Saara Turunen antaa kirjassaan ja näytelmissään sukupolvelleen äänen

Saara Turunen (s. 1981) on suomalainen kirjailija, näytelmäkirjailija ja teatteriohjaaja. Hän on kotoisin Kontiolahdelta, mutta muutti Helsinkiin käymään Kallion lukiota ja itsenäistyi jo 16-vuotiaana. Lukion jälkeen Turunen opiskeli ammattikorkeakoulu Stadiassa käsikirjoittamista ja kävi katsomassa Teatterikorkeakoulun esityksiä, jotka saivat hänet ihastumaan teatteriin. Turunen opiskeli dramaturgiaa Teatterikorkeakoulussa, jonne hän pääsi vuonna 2003. Kaksi vuotta opinnoistaan Turunen suoritti Barcelonan Teatteri-instituutissa. Turunen kertoo tunteneensa itsensä lapsena yksinäiseksi, sillä hän rakasti kirjoja ja kaikki muut pienellä paikkakunnalla tuntuivat olevan kiinnostuneita ampumahiihdosta ja jääkiekosta.

Saara Turusen työt tarkastelevat usein sukupuolta ja sen ristiriitoja, feminiinisyyttä ja taiteen teemoja. Turusen esikoisnäytelmä Puputyttö (2007) on käännetty 12 eri kielelle ja näytelmää on esitetty mm. Budapestissä, Barcelonassa ja Prahassa. Kantaesityksensä Puputyttö sai Teatterikorkeakoulussa, jonne Turunen kirjoitti näytelmän lopputyönään. Puputyttö otettiin Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistoon vuonna 2009. Näytelmä kertoo tytöstä, joka haluaisi samaan aikaan olla kaunis, puhdas, ihana, siisti ja viettelevä, mutta pettyy kerta toisensa jälkeen yrityksen epäonnistuttua. Suomen lisäksi näytelmä on menestynyt hyvin mm. Meksikossa.

Puputytön lisäksi Turunen on käsikirjoittanut ja ohjannut näytelmät Broken Heart Story (2011) ja Tavallisuuden aave (2016), jotka molemmat esitettiin Q-teatterissa. Turunen on kertonut saaneensa idean Tavallisuuden aaveeseen espanjalaisen surrealistin Luis Buñuelin elokuvasta Vapauden aave. Broken Heart Story on puolestaan sielunsa hukanneen taiteilijan omakuva. Kirjailija haluaisi kirjoittaa suurista ja tärkeistä aiheista, kuten vaikka kuolemasta, mutta hänen sielunsa kertoo hänelle rakkaustarinan joka hänen on pakko kirjoittaa. Turunen myöntää, että aiheen omakohtaisuus on hänelle tärkeää, ilman sitä hän ei halua kirjoittaa. Hän pitää kuitenkin ajankohtaisuutta teatterissa tylsänä ja kirjoittaa mieluummin jotain, joka säilyy tätä aikaa pidempään. Turunen kertoo, että häntä koskettavat ikiaikaiset aiheet kuten kuolema ja rakkaus.

Saara Turusen omaelämänkerrallisia piirteitä ja fiktiota yhdistelevä esikoisromaani Rakkaudenhirviö vuonna 2015 ja voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Turunen on itse kuvannut Rakkaudenhirviötä teokseksi, jonka kautta hän halusi tarkastella suomalaisuutta sekä omaa ristiriitaista suhdettaan kotimaahansa. Tarina kertoo siitä, kuinka vaikeaa on olla erilainen ja kulkea omaa tietään välittämättä muiden mielipiteistä. Kirja alkaa lapsuudesta, jossa perheen ravitsemusterapeuttina työskentelevä, siisteysintoinen, uskonnollinen ja ahdasmielinen äiti haluaa kaiken noudattavan normaalia elämäntapaa ja häpeää poikatyttömäistä lastaan. Koulussa sama meno jatkuu, kaikkien halutaan mahtuvan samaan muottiin. Päähenkilö haluaa elämältään jotain muuta ja päättää hakea taidelukioon Helsinkiin. Lukiossa hän saa ensimmäistä kertaa oikeita ystäviä. Mutta jotain silti puuttuu. Päähenkilö matkustelee ympäri maailmaa etsimässä itseään. Hän haluaisi löytää oman tapansa elää ja oman paikkansa olla, mutta lapsuuden opit normaaliudesta painavat alitajunnassa.

Kirjan vahvoja teemoja ovat yksinäisyys ja lapsuuden vaikutus elämään. Paljon käsitellään myös erilaisuutta, tavallisuutta ja äitisuhdetta. Kertoja haluaa suurimman osan ajasta paeta nykyhetkeä, eivätkä unelmat toteutuessaankaan tuo tyydytystä. Päähenkilö pääsee taidelukioon, mutta inhoaa opetusmenetelmiä ja luokkakavereitaan. Hän pääsee Teatterikorkeakouluun, mutta ei viihdy sielläkään vaan pakenee Espanjaa au pairiksi. Vasta kirjan lopussa iskee koti-ikävä ja hän löytää kyvyn nauttia myös nykyhetkestä.

Rakkaudenhirviö on saanut tunnustusta siitä, että se antaa äänen kokonaiselle sukupolvelle. Nuorilta odotetaan paljon ja he odottavat itse itseltään paljon, tuhoutuen heikon itsetunnon, rajallisten mahdollisuuksien ja loppumattomien unelmien suossa. Kirjassa kertoja haluaa aina kiihkeästi mitä tahansa muuta kuin nykyhetken. Kirjan hienouksia on myös tilanteiden ja ihmisten välisten suhteiden kuvaus, erityisen herkullisia kohtia löytyy mm. Teatterikorkeakoulun ilmapiirin kuvauksista.