Suomi sai uuden kiinnostavan dekkaristin

Helsinkiläisen Max Seeckin syksyllä ilmestynyt esikoisteos Hammurabin enkelit on saanut erittäin lämpimän vastaanoton sekä Suomessa että maailmalla ja Seeckiä tituleerataan jo yleisesti Suomen dekkaritaivaan uudeksi tähdeksi. Kirjastojen varausjonot ovat edelleen pitkät ja Seeck on kuuma nimi some-keskusteluissa. Esikoisteoksen teksti on sujuvaa ja koukuttaa lukijansa nopeasti. Aluksi vaikuttaa, että henkilögalleria on liiankin monimutkainen, varsinkin kun tapahtumia seurataan ainakin Eduskunnassa, Suomen suurlähetystössä Zagrebissa, ympäri Kroatiaa ja Balkania. Pian kuitenkin selviää, että päähenkilöitä on loppujen lopuksi vain muutama ja heidätkin esitellään yksitellen, näin tarinassa pysyy mukana ja lukeminen on sujuvaa. Teemoina kirjassa toimivat koston oikeutus ja se, kuinka vihan kierre ruokkii jatkuvasti itseään. Päähenkilökään ei ole mitenkään puhtoinen. Seeck kirjoitti kirjaansa kolmen vuoden ajan päätyönsä ohella. Hän opiskeli kauppatieteitä Tallinnassa ja MBA-tutkinnon Zürichissa ja perusti vuonna 2010 opiskelukavereidensa kanssa oman markkinointi- ja myyntialan yrityksen.

Kirjassa seurataan puolustusvoimien erityisasiantuntijaa, entistä YK-sotilasta Daniel Kuismaa, joka matkustaa Kroatiaan selvittämään Suomen suurlähetystön kadonneen työntekijän, Jare Westerlundin mysteeriä. Paikalle saapuessaan Kuisma huomaa, että asiaa on tutkittu huolimattomasti ja matkan varrella on tehty virheitä. Kuisma saa työparikseen ulkoministeriön virkamiehen Annika Lehdon ja paikallisen poliisin Josip Buvinan ja yhdessä kolmikko alkaa selvittää, mitä Westerlundille on oikein tapahtunut. Jännittävä tarina etenee vauhdikkaasti ja matkalla riittää yllätyksiä. Päähenkilöt joutuvat miettimään tarkoin kehen voivat luottaa. Kirjassa on Kuisman osalta myös kuvauksia menneisyydestä, sillä Bosnian sota kosketti häntä läheisesti. Jugoslavian sodan kautta Seeck pääseekin oivallisesti tunkeutumaan ihmisen pahuuteen ja tuo sen myös aivan lukijan kasvoihin kiinni. Tarinaan liittyy myös rahanpesua, sotarikoksia ja tietenkin myös jännitysromaaneihin väistämättä tarvittava romanttinen sivujuoni. Ylistetyn esikoisteoksen heikkona kohtana onkin pidetty lähinnä kapeaa naiskuvaa. Annika Lehtoa kuvataan kauniiksi, siroksi ja herkäksi ja hän puhkeaakin pettymyksestä itkuun Kuisman osoittaessa häntä kohtaan epäluottamusta. Ollakseen yksi kirjan keskeisistä toimijoista jää hänen hahmonsa melko kapeaksi. Muutoin kirja pysyy kyllä mainiosti koossa, eikä Seeck kompuroi missään vaiheessa äärimmäisen kunnianhimoisesta juonesta huolimatta.

Seeck kertoo olleensa kiinnostunut kirjoittamisesta jo kouluaikoina, mutta olleensa levoton oppilas. Hän muistaa lukioaikaisen äidinkielenopettajansa suositelleen pojalle mafiatarinoiden kirjoittamista, mutta tuolloin Seeck ei innostunut ajatuksesta. Jonnekin ajatus jäi kuitenkin kytemään. Kolme vuotta sitten Seeck lomaili tyttöystävänsä kanssa Kroatiassa ja Bosniassa ja kyllästyi istumaan auringossa. Sen sijana hän ilmoitti siirtyvänsä huoneeseen kirjoittamaan ja muutamassa päivässä hän kirjoitti ensimmäiset kymmenen liuskaa esikoiskirjaansa varten. Hän luetutti tekstiä ystävillään ja sai innostuneen vastaanoton, kannustaen häntä jatkamaan tarinaa. Seeck kertoo nauttineensa itse erityisesti Stieg Larsonin, Jo Nesbon ja Dan Brownin teoksista ja päättäneensä yrittää kirjoittaa jotain yhtä mukaansa tempaavaa. Nyt hän kuvailee päätöstä elämänsä parhaaksi. Päivätöissä käynyt Seeck kirjoitti kirjaansa lähinnä iltaisin ja viikonloppuisin. Hän kertoo keskittyneensä jännityksen ja mysteerin luomisen lisäksi henkilöhahmojen kehittämiseen, sillä hän halusi tehdä heistä mahdollisimman monipuolisia. Seeck kertoo saaneensa paljon apua lähipiiristään sekä kirjoittamiseen kannustamisessa että faktojen tarkistamisessa. Esikoisteoksen kirjoittaminen ei ollut kuitenkaan aina helppoa ja kolmen vuoden kirjoittamisen jälkeen ja Seeck piti hommasta yhdeksän kuukauden tauon. Epävarmuus siitä, saisiko hän koskaan kustannussopimusta alkoi vaivata kirjailijaa. Kustannussopimus kuitenkin syntyi Tammen kanssa ja tämä oli suuri helpotus. Seeck kertoo pohtivansa jo seuraavan kirjansa teemoja, mutta ei haaveile kokopäiväisesti kirjailijanurasta. Hän kertoo tarvitsevansa ympärilleen muita ihmisiä ja haluavansa toisinaan ajatella jotain ihan muuta. Kirjoittamista hän aikoo kuitenkin jatkaa.