Väinö Linna tutki historiaa ja kirjallisuutta, ja hänestä tuli osa molempia

Akateemikko Väinö Linna oli Suomen sodanjälkeisen kirjallisuuden tunnetuin eepikko, jonka kaikki tietävät ja jonka teokset tunnetaan joka kodissa. Linnan ura oli maineikkaimmillaan 1970-luvulla, jolloin hänestä tuli todellinen kansalliskirjailija. Varsinaisen kirjailijantyönsä Linna lopetti jo ennen tätä ja hänen viimeinen teoksensa oli romaanitrilogia Täällä Pohjantähden alla. Hän sai trilogiastaan vuonna 1963 Pohjoismaiden kirjallisuuspalkinnon. Linna kuoli 71-vuotiaana vuonna 1992, mutta oli jo ennen tätä sairastellut pitkään. 1980-luvun puolivälissä hän menetti puhekykynsä aivohalvauksen seurauksena ja muuttui ihmisten mielissä historialliseksi hahmoksi jo elinaikanaan. Linnan oli kirjailija osin ristiriitainenkin, sillä erityisesti hänen tuotantonsa alkuvaiheessa oli dostojevskiläisiä piirteitä. Linnaa onkin vaikea lokeroida yhteen tiettyyn muottiin.

Väinö Valtteri Linna syntyi Urjalassa 20. joulukuuta vuonna 1920. Hän oli työläisperheen poika ja hänen isänsä työskenteli teurastajana. Linna aloitti työnteon 15-vuotiaana maa- ja metsätyöläisenä. 18-vuotiaana hän pestautui Finlaysonin Tampereen tehtaille karstaajaksi. Kirjailijana Linna oli itseoppinut. Hän luki ahkerasti kirjallisuutta ja historiaa ja ponnisteli omin voimin ylöspäin kirjallisuuden kentällä. Uransa vapaana kirjailijana hän aloitti vasta vuonna 1954, mutta oli ehtinyt julkaista jo ennen tätä kaksi romaania, Päämääriä (1947) ja Musta rakkaus (1948).

Tuntematon sotilas nosti Linnan kirjailijoiden kärkijoukkoon

Todellinen läpimurto Linnan uralla oli kuitenkin sotaa tavallisen sotilaan näkökulmasta kuvaileva Tuntematon sotilas (1954), joka on edelleen neljänneksi myydyin suomalainen romaani kautta aikojen. Helsingin Sanomien kriitikko Toini Havu haukkui teoksen, mutta kansa ihastui. Teosta on myyty Suomessa noin miljoona kappaletta ja siitä on tehty myös kaksi kuuluisaa elokuvaa, teatteriesitys ja kuunnelma. Tuntematon sotilas on käännetty yli 20 kielelle, myös venäjäksi. Kirjallisuudentutkija Katarina Eskola korostaa Tuntemattoman sotilaan yhteiskunnallista merkitystä. Hänen mukaansa se on tehokkaasti tuonut yhteen eri sukupolvet ja yhteiskuntaluokat. Vuonna 1974 Väinö Linna puhui itse haastattelussa Tuntemattomasta sotilaasta. Yli neljäkymmentä vuotta sitten tehdyssä haastattelussa Linna kertoo, ettei ollut kirjan julkaisun aikaan täysin tyytyväinen teokseensa. Hän toteaa, ettei voisi muuttaa kirjan perusteita, sillä kyse oli Suomen sodasta ja hänen omasta kokemuksestaan siinä. Sen sijaan hän haluaisi puuttua muutamiin kirjallisiin heikkouksiin, joiden tiedosti jääneen sinne julkaisuvaiheessa. Kustantaja kuitenkin painosti, sillä kirja piti saada joulumarkkinoille ja syksy oli jo pitkällä. Linnan piti siis antaa kirja eteenpäin, vaikka koki vahvasti, että tietyt osat kirjan lopussa eivät olleet vielä valmiita.

Täällä Pohjantähden alla kertoo työläiselämästä

Tuntemattomasta sotilaasta saamillaan rahoilla Linna osti vaimoineen maatilan Hämeenkyröstä ja alkoi toimia osa-aikaisesti maanviljelijänä. Hän halusi eläytyä maaseutuympäristöön ennen kuin aloittaisi Täällä Pohjantähden alla -trilogian. Täällä Pohjantähden alla vahvisti viimeistään sen, että Linnalle kuului paikka johtavana suomalaisena eepikkona. Kirjallisuudentutkija Juhani Niemi kuvailee Linnan asettaneen kysymyksiä ja sitten vastanneen niihin. Kysymykset koskivat kansakunnan kohtaloa, sotaa ja rauhaa. Täällä Pohjantähden alla oli ensimmäinen teos, jossa kuvataan Suomen matkaa ristiriidoista yhdeksi kansakunnaksi. Vaikka Linnan ura romaanikirjailijana päättyi tämän teoksen jälkeen, hän jatkoi edelleen esseiden ja puheiden kirjoittamista. Hän julkaisi vielä kirjoituskokoelmat Oheisia (1967) ja Murroksia (1990).

Viimeiset vuodet

Linnan terveys alkoi heikentyä vuonna 1964 ja hän joutui myymään kotitilansa. Vuonna 1965 Linnalle myönnettiin kunniatohtorin arvonimi. Akateemikko hänestä tuli vuonna 1980. Väinö Linna esiintyi viimeisen kerran julkisuudessa joulukuussa vuonna 1990. Tuolloin hän osallistui juhlallisuuksiin 70-vuotispäivänsä kunniaksi. Linna sai uransa aikana useita kirjallisuuspalkintoja ja hänestä tuli Suomessa merkittävä kulttuurivaikuttaja, jonka mielipiteitä kuunneltiin. Aleksis Kiven ohella Linna on Suomen todellinen kansalliskirjailija ja hänen teoksistaan on tullut osa kansakunnan muistia.