Charles Dickens

Eräänä suurimmista romaanikirjailijoista on sekä omana aikanaan, että meidän päiviimme asti, pidetty englantilaista kirjailijaa Charles Dickensiä. Eikä varmasti suotta, onhan hän vaikuttanut niin paljon länsimaisen kirjallisuuden kehitykseen, ja ollut myös ensimmäisiä suomeksi käännettyjä kirjailijoita 1800-luvulla. Hänen romaanejaan ja novellejaan luetaan ahkerasti tänäkin päivänä, ja hän on saanut tunnustusta kirjallisena nerona. Minkälainen on sitten Charles Dickensin oma elämäntarina? Tarkastellaanpa lyhyesti mitä hänestä tiedämme.

Elämä ja kirjailijanura

Charles John Huffam Dickens syntyi helmikuussa 1812 Portsmouthissa John ja Elizabeth Dickensin perheeseen. Kun Charles oli kolmevuotias, hänen perheensä muutti Lontooseen, koska hänen isänsä siirrettiin laivaston virkamiehenä uuteen toimipaikkaan. Sieltä perhe muutti Chathamiin, jossa nuori Charles kävi koulunsa. Hän menestyi opinnoissaan erinomaisesti, mutta joutui jo 12-vuotiaana vähäksi aikaa töihin kengänkiillotustehtaaseen perheen velan suorittamiseksi. Kokemuksiaan tästä tehdastyöstä Dickens käyttikin myöhemmin romaanissaan Pikku Dorrit. Tämän lyhyen työuran jälkeen Dickens jatkoi opintojaan, pääsi niiden jälkeen töihin lakitoimistoon vuonna 1827, ja ryhtyi sen jälkeen siviilioikeuden pikakirjoittajaksi. Hän alkoi lukea British Museumissa käydessään Shakespearen tuotantoa sekä erilaisia historiateoksia, ja tässä vaiheessa kirjoittamiskipinä alkoikin vähitellen syttyä hänessä itsessään. Hän alkoi kirjoitella lehtiin, jotka julkaisivat hänen kirjallisia tuotoksiaan jatkosarjoina, joita ihmiset seurasivat melkein kuin nykyaikana television saippuaoopperoita. Hän oli mestari jättämään jokaisen sarjan osan niin kutkuttavaan kohtaan, että lukijoiden jännitys säilyi seuraavan osan julkaisuun saakka. Dickensin kirjallisen läpimurron voidaan katsoa alkaneen vuonna 1836 julkaistulla jatkosarjamaisella kirjalla “Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit”. Hyvin nopeasti hänestä oli tullut oman aikansa kansainvälinen kirjallinen julkisuuden henkilö, jonka huumoria, satiirisuutta ja innokasta erilaisten hahmojen ja yhteiskunnan havainnointia kiiteltiin laajasti. Charles Dickensin romaaneille ovat erittäin ominaisia mieleenpainuvat henkilöhahmot, jotka höpsöydessään, parodisuudessaan ja suorastaan surrealistisuudessaan ovat vertaansa vailla sen ajan kirjallisuudessa. Myöskin viktoriaanisen Englannin kuvaaminen on hämmästyttävän maanläheistä ja tarkkaa, vaikkakin siihen liittyy eräänlainen satiirinen liioittelu. Dickensin kieli on mehevää, nokkelaa ja sanoilla leikittelevää, ja joskus juoni saattaa melkein hukkua yksityiskohtien paljouteen ja moninaisuuteen. Toisaalta realismi ei ollut Dickensiltä mitenkään hukassa; itse rutiköyhän virkamiehen poikana hän ymmärsi myös elämän synkkää ja raadollista puolta. Kuvatessaan lasten maailmaa siihen aikaan ja sen julmuutta hän olikin ehkä realistisimmillaan ja avoimimmillaan.

Dickensin

Dickensin yksityiselämästä tiedämme sen verran että hän meni naimisiin vuonna 1836 Catharine Hogartin, toimittajatoverinsa tyttären, kanssa. Avioliitosta syntyi kymmenen lasta, mutta täysin vailla skandaaleja se ei ollut. Kirjailijalla oli nimittäin 13 vuoden ajan salainen rakkaussuhde nuoreen näyttelijättäreen Ellen Ternaniin eli Nellyyn. Dickens itse ei sanojensa mukaan “halunnut läheisilleen mitään pahaa”, mutta perheen vuoksi suhde oli pidettävä salassa. Voimme vain arvailla kuinka paljon nuoreen Nellyyn vaikutti 1800-luvun viktoriaanisessa ilmapiirissä toisena naisena oleminen; tilanne on synnyttänyt varmasti paljon tuskaa ja ristiriitoja.

Teoksia ja kunnianosoituksia

Kuuluisimpia Dickensin romaaneita ovat Oliver Twist, Nicholas Nickelbyn elämä ja seikkailut, jo aiemmin mainittu Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit, Kolea talo, ehkä omaelämäkerrallisin David Copperfield, Kaksi kaupunkia ja Loistava tulevaisuus. Kukapa ei tuntisi myöskin Joulukertomusta, jossa saituri Ebeneezer Scroogella on mielessään ainoastaan raha joulun lähestyessä; onhan tämä tarina otettu osaksi myös Disneyn Mikki Hiiren jouluaatto -elokuvaa, jossa saituria esittää tietenkin Roope-setä. Kahdessa kaupungissa ja Koleassa talossa Dickens on parhaimmillaan yhteiskuntakritiikissään ja satiirisuudessaan; kritiikki on ennen kaikkea hyvin moraalista, ei suinkaan poliittista, sillä esimerkiksi vallankumouksellisuuteen Dickens suhtautui varsin epäluuloisesti. Tätä englantilaisuuden ja Englannin tunnuskuvana pidettyä kirjailijaa kunnioitettiin jo hänen eläessään, mutta eräänlaisena kunnianosoituksena voidaan pitää myös hänen mukaansa nimettyjä museoita, toinen Lontoossa ja toinen Portsmouthissa. Joten, jos haluaa heittäytyä viktoriaanisen ajan pyörteisiin ja ilmapiiriin, kannattaa Lontoon matkalla käydä tutustumassa myös Charles Dickens -museoon: olen melkoisen varma, että käynti ei ole turha!